Kaverikoirien tarttuvaa ilosanomaa
Kaverikoirat tuovat vanhuksille aitoa elämäniloa. Kennelliiton kaverikoiratoiminta on levinnyt jo ympäri maata. Ihmisen paras ystävä on myös monen tassuterapeutti.
Miljan palvelutalon Toukotuvassa vispaa reippaaseen tahtiin kolmen koiran häntä. Päivätoiminta Pukinparran asiakkaat vetävät suutaan hymyyn, kun kaverikoirat Chia, Simppu ja Kuutti syöksyvät tervehtimään heitä.
Suomen Kennelliiton alaisen Itä-Helsingin kaverikoirayhdistyksen iloinen iskuryhmä on aloittanut jälleen työvuoronsa Helsingin Malmilla sijaitsevassa palvelutalossa. Koirat lähestyvät vanhuksia aidosti ja varauksetta.
Koirien kaulaan solmittu oranssi huivi kertoo, että ne ovat pätevöityneitä kaverikoiria. Hetkessä koko huoneen ilmapiiri muuttuu.
Riemu tarttuu silminnähden.
Valloittavia
tassuterapeutteja
Kaverikoirat ovat tassuterapeutteja. Ne ovat vierailleet Miljan palvelutalossa piristämässä sekä päivätoiminnassa käyviä että talossa pysyvämmin asuvia vanhuksia jo puolentoista vuoden ajan.
Dementiasta ja muistihäiriöistä kärsivien ikäihmisten kuntoutukseen tähtäävässä päivätoiminnassa koirien vierailua käytetään yhtenä virkistysmuotona. Vanhuksen ja koiran kohtaaminen on luonnollista ja hoitavaa.
– Koirilla on samantapainen vaikutus dementoituneisiin vanhuksiin kuin pienillä lapsilla. Moni sellainen, joka ei yleensä muuten reagoi toisiin ihmisiin tai ympäristöön, aktivoituu hetkessä, sanoo Miljan palvelutalon hoitaja Tanja Koljonen.
Monet vanhukset ovat tänä päivänä vailla koskettamista tai läheisyyttä. Koirat ovat erinomaisia terapeutteja siinä, sillä ne antavat silittää ja rapsuttaa itseään. Koirilla on myös kyky aistia vanhusten mielentiloja ja vaikuttaa heidän tunteisiinsa.
– Muistinsa menettäneillä pelaa edelleen tunnemuisti. Positiivisia tunteita aikaan saaneet asiat jäävät myös heidän mieleensä. Näin tapahtuu usein kaverikoirien kanssa, Tanja toteaa.
Pyyteetöntä
vapaaehtoistoimintaa
Kaverikoiraohjaaja Tarja Suominen antaa tottuneesti Chia-koiralleen luvan hyppiä vanhusten syliin. 5-vuotias keskikokoinen villakoira Chia on jo alansa konkari. Se tuntuu tietävän, miten homma hoidetaan ammattilaisen ottein.
– Chia sopii kaverikoiraksi, koska se on kaikkien kanssa kaveri. Se osaa toimia myös itsenäisesti, joten voin täysin luottaa siihen, reilut kolme ja puoli vuotta toiminnassa mukana ollut Tarja sanoo.
Mitä kaverikoiratoiminta sitten on? Suomen Kennelliitto tiivistää asian näin: Kaverikoiratoiminta on pyyteetöntä vapaaehtoistoimintaa, jolla pyritään koiran avulla tuomaan iloa ja elämyksiä ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta oman koiran pitoon.
Kaverikoiratoiminnassa koiranomistajat vierailevat koiriensa kanssa eri kohderyhmien kuten lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona esimerkiksi laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja päiväkeskuksissa.
Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen.
– Työstä saatava palaute on suoraa. On tosi palkitsevaa nähdä, miten apaattisena istuva vanhus herää yhtäkkiä kuin horroksesta, kun koirat tulevat vierailulle.
– Monien silmät alkavat säteillä, kun me tulemme koirien kanssa sisään, kuvaa Tarja, jolla on itsellään kolme koulutettua kaverikoiraa.
Jaettu ilo
on moninkertainen
Kaverikoiraohjaaja Maarit Helenius on ottanut tällä kertaa keikalle mukaansa 5-vuotiaan Simpun. Viime keväästä lähtien toiminnassa mukana olleella Maaritilla on kotonaan myös kaksi muuta koiraa, joista toinen on myös valmis kaverikoira ja toinen koulutuksessa.
– Simppu on puhdasverinen seropi eli sekarotuinen piski. Se sopii mainiosti kaverikoiraksi, koska se on luonteeltaan itse rauhallisuus, Maarit sanoo.
Kaverikoiratoiminnassa työskentelee hyvin erilaisista taustoista lähtöisin olevia koiraihmisiä. Yhteistä heille on halu jakaa muille koiran kanssa puuhastelusta saatavaa iloa. Maarit käy koiriensa kanssa keikalla joskus jopa kolme kertaa viikossa.
– Siitä saa aina myös itselle hyvän olon, kun huomaa, miten paljon koirat tuovat iloa muille, Maarit kuvaa.
– Ajattelen niin, että kun kerran olen itse saanut koirilta niin paljon, miksen voisi jakaa sitä myös eteenpäin. On uskomatonta, miten pienten tekojen avulla voidaan saada aikaiseksi paljon hyvää.
Mikä koirien salaisuus on? Miksi niiden pelkkä läsnäolo tuottaa niin valtavasti positiivisuutta ympäristöön?
– Ehkä se on sitä, että koirat muistuttavat meitä elämänilosta ja läsnäolosta, Maarit vastaa.
– Koira tulee ihmisten luo aina ilman ehtoja ja täysin avoimesti ja aidosti. Se tekee hyvää kenelle tahansa meistä, Tarja lisää.
Koirat auttavat
tunteiden ilmaisussa
Kaverikoiraperehdytyksen loppusuoralla oleva työpari Kuutti ja sen omistaja Veera Piironen lähtivät toimintaan mukaan heti, kun Kuutin ikä tuli täyteen.
2-vuotias lumenvalkoinen japaninpystykorva läpäisi testit, ja parivaljakko pääsi viime syksynä opettelemaan kaverikoiratoiminnan saloja.
– Kaverikoiralta ei vaadita mitään erityisosaamista. Sen täytyy vaan tulla toimeen ihmisten ja toisten koirien kanssa, Veera kertoo.
Eläinrakas Veera kiinnostui kaverikoiratoiminnasta huomattuaan, miten paljon huomiota ja ihastelua Kuutti-koira sai osakseen, missä tahansa he kulkivatkin. Vetoavilla silmillään maailmaa tarkasteleva Kuutti on kuin luotu kaverikoiraksi.
– Ajattelin myös, miten hirvittävää olisi itse elää vanhainkodissa, jossa ei koskaan pääsisi tekemisiin eläinten kanssa. Päätin, että voin omalta osaltani auttaa Kuutin kanssa vanhuksia ja lapsia, jotka ovat nyt päätyneet vanhainkotiin tai sairaalaan, Veera kuvaa.
Koirien avulla ihmisten on helpompi osoittaa tunteitaan. Tarve hellimiseen, välittämiseen, paijaamiseen ja hoivaamiseen säilyvät meissä ihmisissä läpi elämämme. Se näkyy myös Miljan palvelutalon Toukotuvassa.
Liikutusta, lämpöä
ja aitoa empatiaa
Ilon lisäksi kaverikoirat saavat joskus vierailukohteissaan aikaan myös liikutuksen tunteita. Tarja ja Maarit kertovat kokeneensa monia herkkiä hetkiä koirien kanssa.
– Koirat lähestyvät ihmisiä niin viisaasti ja ymmärtävät luontaisesti, missä mennään. Siinä on ollut usein myös ohjaajalla itkussa pitelemistä, naiset kuvaavat.
Kaverikoirien keikka Miljan palvelutalolla alkaa olla loppusuoralla. Reilun puolen tunnin pituinen vierailu on tuonut taas hyvän mielen monelle. Lämpö ja empatia jäävät leijumaan Toukotuvan sisälle, kun Chia, Simppu ja Kuutti vaihtavat vapaalle.
– Me olemme tosi tyytyväisiä, kun saamme tehdä yhteistyötä koirien kanssa. Kutsun niitä ihan mielelläni kollegoikseni, Tanja naurahtaa.
Hännälliset hoitsut ovat menneet jo menojaan.
Teksti ja kuvat: Marjo-Kaisu Niinikoski
Juttu on julkaistu IkäPLUS-lehdessä (1/2010)
Kotikoirista tassuterapeuteiksi
Kaverikoiratoiminta on Suomen Kennelliiton alaista järjestäytynyttä toimintaa. Kaverikoirat koulutetaan Kennelliiton kurssilla, jossa muodostetaan myös alueellisia toimintaryhmiä.
Jokainen kaverikoirakko osallistuu oman ryhmänsä järjestämiin tapaamisiin ja vierailukäynteihin. Kokeneemmat kaverikoirat saattavat myös käydä tapaamassa yksittäisiä asiakkaita ohjaajansa kanssa.
Myös alueelliset toimintaryhmät perehdyttävät uusia koirakoita toimintaan.
Kaverikoiratoiminta käynnistyi Suomessa vuonna 2001, kun avustajakoirakouluttaja Leena Rajala aloitti yhteistyönsä Kennelliiton kanssa. Toiminnan käynnistämisen ideana olivat Rajalan käytännön kokemukset koirien positiivisista vaikutuksista erityisryhmiin.
Kaverikoiratoiminnan ideana oli tuoda koirien aikaan saamat terapeuttiset vaikutukset mahdollisimman monen tarvitsevan ulottuville.
Koska koirien kouluttaminen eritystehtäviin on vaativaa ja aikaa vievää, päätettiin kehittää toimintamalli, jossa tavalliset perhekoirat omistajineen voivat tuoda iloa ja lämpöä vanhusten, vammaisten ja lasten arkeen.
500 koulutettua
kaverikoiraa
Kaverikoirat ovat tavallisia kotikoiria ja niiden omistajat vapaaehtoisia ”maallikoita”. Kyse ei ole ammattimaisesta terapiamuodosta.
Kaverikoiria ei siis luokitella virallisesti terapiakoiriksi, vaikka ne tassuterapeutin tai karvaterapeutin ”virkaa” hoitavatkin.
Koulutettuja kaverikoiria toimii eri puolilla Suomea. Tehtävään pätevöityneitä karvanassuja on maassamme jo lähes 500. Toimintaa on Oulusta Haminaan ja Siilinjärveltä Turun saaristoon.
Toiminta on vapaaehtoista ja palkatonta. Kennelliiton kaverikoirat tunnistaa työasustaan eli oranssista huivista ja koiran omistajan samanvärisestä rintanapista.
Kaverikoiran tulee olla terve, vähintään vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen, ihmisystävällinen koira, jolla on hyvä ja luottavainen suhde ohjaajaansa.
Koiranohjaajan tulee puolestaan tuntea koiransa erittäin hyvin ja osata ennakoida sen käytöstä. Ohjaajan tehtävänä ja vastuulla on taata turvallinen kohtaaminen sekä asiakkaalle että koiralle.
Kaverikoiratoimintaan etsitään mukaan kaiken aikaa sopivia aikuisia koiria, joilla on motivoitunut ja sitoutumiskykyinen ohjaaja. Toiminta ei ole tarkoitettu koiran kouluttamiseen, meriittien keräämiseen koirille tai muun tarkoitusperän kuin vapaaehtoistoiminnan toteuttamiseen.
Teksti ja kuvat: Marjo-Kaisu Niinikoski
Juttu on julkaistu IkäPLUS-lehdessä (1/2010)
